

Eikö vaan olekin vastustamattomia? Ainakin näin yömyöhään? Kyllä minusta ainakin.
Olen ollut vähän "pois itsestäni" muutaman päivän. Viikonloppu oli oikein mukava, vietimme lauantain lopulta ihan ystävälässä, saimme seuraamme vieläpä ystävän, jota ei kauheasti enää näe... sillä kun on vähän muita kiireitä. ;) Mutta sunnuntaina alkoi sitten ahdistus. Muutosta, pakkaamisesta, vuokraisännän kohtaamisesta, tämän läävän kunnosta, raha-asioista, työasioista... ihan kaikesta. En saa mitään tehtyä, vaikka tiedän, että pitäisi. En vaan pysty. En kerta kaikkiaan. Aikaa kuitenkin on vielä. Toisaalta paljon ja toisaalta aivan liian vähän. Miten ihmeessä (ja MINNE?!!!) roudaan kaikki turhat rojut varastosta, kaapeista ja ihan joka paikasta. Aaaarrrrrrgh. Ja mikä tärkeintä; milloin? No, kai tämä tästä. On minulla kohta ainakin ihastuttava mekko (mahtaakohan sekään mahtua?), jos ei muuta. Niin ja tietysti onhan minulla kohta se oma koti, mutta ei sitä nyt voi kamalasti hehkuttaa, tulee pian parempi mieli. :D
Nyt pitäisi asettua makuuasentoon... Jos oikein pinnistän, saatan vaikka nukahtaakin.
Toivotaan meille kaikille oikein ihastuttavaa huomista. Joohan?!