eXTReMe Tracker
'Syytä jotakuta ja jatka elämääsi'
05.07.2008 - 00:52
Aamulla heräsin, huomattavasti aiemmin kuin normaaliviikonloppuna heräisin, keitin kahvit ja menin lueskelemaan Aamulehteä pihalle auringonpaisteeseen. Hääräilin niitä näitä kotioloissa, kunnes lähdin ystäväpojan kanssa kaupungille.

Piipahdimme ensi töiksemme kahvilaan, jossa nautiskelin vanhan ajan jäätelöä, jonka ystäväpoika luonnollisesti(?) tarjosi. Hetken siinä hengailtuamme suunnistimme kohti katujen vilskettä. Käytiin siellä sun täällä ja lopputuloksena samoilustamme minulla on mm. kahdet kengät (toiset niistä  on ne kiinantossut), häkävaroitin, monta pientä kivaa asiaa kotiin sekä neljä uutta cd-levyä. Kävimmepä (meni siinä oikeasti tovi jos toinenkin) terassillakin paistattelemassa päivää. Paloin muuten sillä reissulla toisesta käsivarrestanikin, mutten aio siitä sen enempää täällä avautua.

Ostettiin kaikkea tapas-henkistä pikkupurtavaa ja siirryttiin ystäväpojan luo. Sinne kokoontuikin sitten ystiksiä muutamakin ja olo oli varsin auvoisa. Ystävyyttä, naurua, vakavuutta, hömpötystä, yhdessäoloa... Ystävät on parhautta! Päivä oli kerrassaan ihastuttava. Jossain vaiheessa huomasin olevani kovin kiitollinen kaikesta mitä ympärilläni on ja tapahtuu ja kyyneleet kihosivat silmiini. Minä olen vaan niin onnellinen.




03.07.2008 - 11:42
Tässä nyt sitten vaan lomaa vietetään ja hengaillaan. Mukavaa. Eilen otin neljän tunnin päiväunet, eikä yhtään tarvinnut miettiä, että menikö siinä nyt yöunet. (Ei muuten mennyt.) Eilinen oli vapaapäivä myös kaikesta tavaran purkamisesta. Lepopäivä. Kävin... eikun kävinkin jo tiistaina Ideaparkissa. Mokosta löysin  vanhahtavan 'hopeatarjottimen' ja siihen ihastuttavia kynttilöitä. Hienot! Olen myös ostellut kaikkea hyödyllistä kotiin; uuden pyykkitelineen, viherkasveja... Tänään pitäisi mennä suihkuverho-ostoksille.

Eilen sitten illalla ystis tuli hengailemaan. Laitettiin uuniin tuli ja höpistiin kaikenlaista ja syötiin pitsaa. Se sanoi, että näytän siltä, että oikeasti kuulun tänne. Että täällä minun olisi pitänyt aina asua, kantaa puita puuvarastosta ja kohennella tulta ja häärätä ympäriinsä (ja tarjoilla olutta).
Ja että näytän onnelliselta. Ja niin minä olenkin. Niin onnellinen. Tipuin muuten sohvatuolilta lattialle, tai oikeastaan istuin harhaan, koskapa en oikein ole vielä sisäistänyt uuden asuntoni huonekalun paikkoja. (Tällöin en edes ollut juonut kuin puoli pulloa olusta, että sen piikkiinkään ei voi oikein laittaa.) Hiiahhhaa. Eikä edes sattunut, kotini on niin  tippumisystävällinen.

Kotini on aina ollut kokoontumispaikka. On aina hengailtu minun kotonani. Paitsi viimeiset neljä vuotta, kun edellinen asuntoni kävi liian ahtaaksi ja näin ollen sekaiseksi, enkä enää päästänyt ihmisiä sinne. Nyt näyttää siltä, että tästä kodista tulee taas tapaamispaikka. Kivuutta! ♥

Minun on muuten taas alkanut tehdä mieli nukkua jonkun kainalossa. Voisin keittää aamukahviakin kahdelle. Se on se kesäviiraus taas. Ei tällaista muuten tapahdu. Ei tällaisia mielitekoja.


(Minä olisin varmaan tuo vasemmanpuoleinen.)

Mutta oikein mukavaa torstaita kaikille! Pus.

01.07.2008 - 16:20
No niin. Olen tullut takaisin. Nyt asun siis täällä omassa kodissani ja kirjoittelen juttuja makuuhuoneestani. Luksusta. Erillinen makuuhuone. Minun pitää oikein kävellä useita askelia päästäkseni olohuoneeseen...ja keittiöön on vielä pidempi matka. :DDDDD

Niin, pintaremontti tehtiin kolmessa päivässä. Tavarat kannettiin kahdessa. Yötäpäivää tuli hommia paiskittua. Ja voin kertoa, etten ole koskaan ollut niin väsynyt ja kipeä kuin tuon rupeaman jälkeen. Mutta oli se kyllä sen arvoista. Sunnuntaina olin rippijuhlissa. Itkukin tuli kirkossa, kun olin jotenkin niin herkkis ja lisäksi väsyksissä.. Eilen töissä käskivät minut kotiin pari tuntia aiemmin kuin olisi pitänyt, en minä työkuntoinen ollut. Liian väsynyt, voisin jopa kuvitella olevani valppaampi pienessä humalassa kuin siinä väsymyksentilassa joka eilen vallitsi. Vallitsi muuten niin kovasti, että kotimatkalla jalkani painoivat niin, että horjahdin, nilkkani meni sijoiltaan ja tein syöksyn maastoon aivan tuolla Tampereen keskustassa. Sukkahousut riekaleina, polvesta veri valuen nilkutin pyörälleni. En oikein edes muista matkasta mitään, niin väsynyt olin.

Nukuin sitten kolmisen tuntia, jonka jälkeen kutsuin ystikset kaakeliuunin korkkajaisiin. Sipaistiin siinä suihimme vähän valkkaria ja skumppaa ja tunnelmoitiin liekkien loimussa. Aivan ihastuttavaa. 



Tänään olinkin jo reipas ja pirteä (vaikka nilkkani on musta ja aivan turvoksissa), mutta pyysin silti lupaa  jäädä jo lomalle. Ja niin minä sitten aloitin LOMAni tänään!!! JEEEEEEIIIIIIIIIIIIIIII!!!! Elisan mieskin kävi kytkemässä koneeni taas toimintaan. JEE!

Ja nyt minä sitten vaan olen onnellinen. ♥ (Ja lähden ostamaan kukkamultaa, että saan nuo juurruttamani kasvit istutettua...kyllä kodissa pitää kukkia olla.)


28.06.2008 - 02:09
Nyt se on valmis! Minun kotini. HURRAA!!! Urakka olikin suurempi ja aikaa vievämpi kuin osasin odottaakaan, mutta nyt on remonttihommat ohi. Toki vielä pitää laitella paikkoja... vuosia ja vuosia. Keittiö ja kylppäri sitten ajallaan. Tämä kyllä nyt riittää tältä erää. Huomenna pitää vielä viedä sänky ja tänne vanhaan kotiin jääneet turhat roinat... niin ja tämä tietokone, eli katoan mahdollisesti  tiistaihin asti (ellen sitten huomenna ennätä koneelle).



Lähden huomenna kummipojan rippijuhliin. Huu.. sekin on jo niin iso. Voisin melkein kuvitella, että olen hiukan vanha. Mutta onneksi en kuvittele. ;)

Nyt suihkun kautta petiin. Äippä onkin jo unten mailla ja siksipä aikaisin aamulla täällä hääräämässä. Taidan olla hysteerinen ensi viikolla. Nyt kun jää univelat rästiin, ei tässä nukkumaan ole oikein ehtinyt. Ja remppa ja muutto verottaa kyllä aika tavalla voimavaroja. Noh, sitten on mukava jäädä lomalle ja nukkua  vaikka muutama päivä UUDESSA OMASSA KODISSA!!!! Voi tätä onnea.

Mukavaa viikonloppua ja olkaahan kiltisti!

27.06.2008 - 14:20
Huh ja hoh. Sanopa vaan, etten vähään aikaan ole näin paljon hommia tehnytkään. Tosihommia. Puristusvoima (ja kaikki muukin voima) on paennut oikeasta kädestäni kaiken sen riipimisen, hiomisen ja telaamisen jäljiltä. Eikä vieläkään ole valmis. Puuuh. Vuokrikselle ilmoitin, ettei homma ihan etenekään niin kuin oli suunniteltu. Etten olekaan vielä tänään pois asunnosta. Molemmat maalit loppuivat nimittäin kesken. (Katto&paneeli sekä seinämaalit siis.) Se saattaa tosin johtua siitä, että vaikka lattia oli suojattu (?!) kaikki maali sijaitsee silti parketillani. Tsippa dippa. Siinä on muutamaksi viikoksi rapsuttelemista. Heh. Mitäs sillä parketilla oikeastaa tekeekään. Ihan kivahan sellainen valkopilkullinenkin on.

Karkasin hetkeksi pakkaushommiin tänne vanhaan kotiin. Käteni ei ole työkykyinen. En ymmärrä. Nivelet paskana ja särkee. Kai tämä ranteen jännetupen tulehdus laajenee koko vartalooni. Hoikistaisi sitten samalla, jos niin pitää käydä. Jaaps, nyt laitan keittiöni laatikkoon ja suuntaan uuuhhhh...maalaushommiin.



Heipati  hei ja kohta olen kai jo  oman kodin asukas. No, huomenna on pakko olla, kun sunnuntaina poistun paikkakunnalta. Mutta heikää  taas! :D ja ♥
25.06.2008 - 11:53
Kohta on aamukahvit viimeistelty ja alan, tai ainakin yritän, ryhtyä toimeen. Huomasin tässä juuri, että enhän minä voi maalata jos ei ole maalia. Hmm... maalikaupoille siis. ;) Huomasin myös, etten voi hioa, jos ei ole hiekkapaperia. Mitähän plaatua tulisi ostaa?! Karkeampaa ja vähän hienompaa. Lisäksi nyt olisi puujaloille käyttöä, eihän kattoa maalata lattialta käsin. Enkä suinkaan ole kovin pitkänhuiskea, että varpaillani seisten saisin maalit kattoon lykittyä. Miten minä en ole tällaisia asioita hoitanut kuntoon aiemmin?! Iiiiiih! Olen innoissani pikkuremontista, en niinkään muutosta.



Tein osoitteenmuutokset postiin ja maistraattiinkin. Oli vähän ylppis olo, kun maistraattin piti valita 'asunnon osakkeiden omistaja'. Sehän minä olen. Kihi kihi.

Nyt lähden täältä keulimasta ja teeskentelen remonttireiskaa. Muuttomiehenä olemista en niin välittäisi esittää, mutta pakon edessä sekin menee. Kai.

Kerkesin sittenkin vielä postata. Ei se mitään. Heippa!

Teidän, Raskaan Työn Raataja -Sirenita-

25.06.2008 - 00:07
Nonni. Nyt alkaa sitten Sirtsun hermonkoitospäivät. Muutto edessä. Lisäksi äiti tulee kerallani tyhjentämään ja puunaamaan asuntoani (ja luetaanpas mukaan myös ystävät ja muu perhe). Puunaamaan uutta enimmäkseen, luulisin, tai toivon. Edellinen asukas, jota kutsutaan myös nimellä myyjä, ei nyt ihan varsinaisesti jättänyt paikkoja unelmakuntoon. Vessanpönttö tukossa ja maalitahroja ympäriinsä, keittiön laatikot pesemättä, samoin ikkunat. Oli siellä imuroitu. Ehkä. Ei se mitään, minulla on apuja. Mutta en minä itse voisi tätä kotia jättää siivoamatta seuraavaa asukasta varten. En sitten millään. Tuli miten kiire tahansa.

Niin, äippä saapuu siis huomenna Tampereelle, enkä kovasti usko päivittäväni silloin. Lisäksi ounastelen Elisan setien katkovan yhteyteni viimeistään viikonloppuna, mutta onneksi sedät  kytkäisevät minut onlineen jälleen tiistaina. Vaikka onhan minulla puuhaa enemmän kuin tarpeeksi. Mahtaisinko edes ehtiä läppärin ääreen muutenkaan. Epäilen.

Nyt on kuitenkin oikein ihana olotila. MINULLA ON OMA KOTI!!! (Tulin juuri sieltä.)



Vaikenen (ehkä), mutta vain hetkeksi.

Puuuuuuuuuuuusssssssssssssssssssssss! ♥


23.06.2008 - 17:23
Mukava tämä Suomen kesä. Aurinko paistaa ja linnut laulaa.




Tänään on pakko alkaa pakata. Voi perse. En jaksa, ei huvita. Plääh... Mutta nyt on pakko. Olenkin jo siirtänyt hommaa useita viikkoja. No, viikonloppuna asun jo sitten omassa kodissa. Muutama päivä pitää siis jaksaa.

Muutenkin levottomuus on vallannut taas mieleni. Johtunee näistä sateista. Masentavaa. En oikein jaksa keskittyä mihinkään, enkä oikein tiedä mitä haluan. On se vaikeeta, vaikeeta on.


Nyt keitän kahvia ja alan tyhjentää kaappejani. Melkeinpä voisin nakata kaikki tavarat suoraan jätesäkkeihin ja roskikseen, enhän minä mitään noista kaapeista ole tarvinnut vuosiin. Roskiin vaan. Kaikki. Siihen tarvitaan kyllä jonkun toisen selkäranka, minun omani ei sovellu siihen käyttöön ollenkaan. Mutta parhaani yritän.

Pusuja.


22.06.2008 - 23:08
Olen minä. Väsynyt, mutta en niin väsynyt, että nukkumaan menisin, en tietenkään. Kellohan on vielä nuori. Juhannus oli ja meni ja oikein mukavaa tuli oltua. Ihmiset oli mukavia, humalatilat pysyivät hyvin hallinnassa, eikä krapulaakaan ole ollut. Olen grillannut, saunonut, syönyt ja juonut, nauranut, höpöttänyt, nukkunut, iloinnut, kaivellut maasta matoja ja vaikka mitä. Mutta uimaamaan en mennyt.

Ajatus ei nyt kulje kovinkaan kirkkaasti ja tuntuu kovin työläältä saada ulos mitään järkevää sanottavaa. En siis edes yritä. Ilmoitinpa vain, etten ole hukkunut. Toivottavasti kaikilla on ollut mukavaakin mukavampi juhannus.



Aurinkoista ensi viikkoa!!

20.06.2008 - 12:15


Hyvin nukuttu yö takana. Kohta lähdemme mökille. Toivon auringon edes jossain vaiheessa tulevan esiin sulostuttamaan keskikesän juhlaamme. Olisi se nyt törkeää olla tulematta, koska kuitenkin pitäisi olla yötön yö ja auringolla lupa mollotella kellon ympäriinsä. Tämä voi kyllä olla protesti siitä, että Pluto erotettiin 'auringon kunnasta'. Tämän kirjoitettuani aurinko jo vilahti. JEI! Olen jäljillä.

Kävin eilen itsekseni omassa kodissani mittailemassa paikkoja. Olen myös tullut siihen tulokseen, että siirrän sinne ensin tavarani ja asun kaksi viikkoa ei-niin-viihtyisässä ympäristössä. Sitten lomalla remppaan siitä ihanan. Tämä siitä syystä, että ammattiapuihmiset (iskä yms.) ovat silloin lupautuneet tulemaan. Ja jos kerran remppa tehdään, tehdään se sitten kunnolla. Ei siis enää minkäänlaista ressiä. HUH.

Toivotan teille oikein lämpöistä ja ihanaa juhannusta, ystävillä tai ilman. Ja muistakaa pitää molemmat sieraimen veden pinnan yläpuolella!
(Mikäli en palaa tänne ennen 1.7., se ei tarkoita sitä, että olisin hukkunut, vaan nettiyhteys saattaa olla muuttokatkolla... Elisan mies ei osannut tarkasti sanoa milloin tämä katkotaan.)

Pus ja hei!


18.06.2008 - 22:21
...tavalla ja toisella. Olen siis remonttivapaa juhannuksena, koskapa annoin myyjäihmiselle lisäaikaa ensi tiistaihin asti. Olkoon juhannuksensa rauhassa. Minä siis suuntaan levollisin mielin mökille. Otan myös keskiviikosta alkaen töistä remppalomaa. (Voi harmi...hihhohhaa.) Äippä lupasi tulla riipimään tapetteja kerallani. Samoin muutama ystis. Että kai se siitä sitten hyvin etenee. Ehkä muutan jo perjantaina. Meillä on oltu aina aika ripeitä näissä hommissa. Eikä ketään jätetä yksin ponnistelemaan. Mukavaa.

Häärin tänään veljen lapsosten kanssa muutamankin tunnin. Mylläsin, riehuin, pelasin, leikin, ruokin, luin, lauloin ja laitoin nukkumaan. On ne vaan kilttejä ja ihania lapsia. Lupasin ottaa ne yökyläänkin uuteen kotiini... ja paistaa makkaraa kaakeliuunissa. Haluavat myös saunaan. Olen ehkä unohtanut mainita, että pihallani on sellainen vanhaan aittarakennuksentapaiseen laitettu takkatilat ja puusauna. Aivan ihana asia. Pitää ostaa huopatossut, että voi talvella pihan poikki hipsiä saunomaan. Oikein tulee nostalginen olo sitä ajatellessani, mummulassa kun oli pihasauna. Piskuisena sieltä aina köpöteltiin saunasta tupaan höyryävinä ja puhataanpehmoisina. Ja kohta voin taas tehdä niin. IIIHHH!



(tämä ei sitten ole SE aittarakennus)

Huominen pitäisi vielä jaksaa ja sitten voi vähän relata. Oikeastaan kauhean kiva mennä mökille. Siellä on ystävät, se minun perhe. Ja on siellä yhden niistä vanhemmatkin (osan aikaa), mutta ne on maailman kivoimmat, eikä tarvi olla kauheasti edes tekemisissä, siellä kun on muutamakin möksä. Ja toivottavasti ei kuitenkaan tule vedettyä itseään liian huonoon kuntoon, jos ne vanhemmat vaikka vaikuttaisivat siihen, etten vedä överiksi. Ihan vaan varmuuden vuoksi ajattelin. Uimaamaan en kaiketi mene. Pelkään nimittäin kaloja. (Naurakaa vaan, mutta minä tiedän, että ne on vaarallisia.) Enkä oikolue. Ja tuo uimaamaan on ihan oikein ja tarkoituksella, älkää siihen puuttuko.

Heippa!
17.06.2008 - 19:08
Voi kuulkaa, että olin pahalla päällä töistä tullessani. Töissä oli muuten ihan mukavaa, mutta palkka-asiat tökkivät pahasti (yllätysyllätys!) ja menetän sen seurauksena osan rahojani verokarhulle. Eivät perkeleet muka ehtineet maksaa korotuksia tämän kuun palkkaan. Varsinainen alamäkeni kuitenkin alkoi samaa kyytiä kotimatkani kanssa. (Ihan vaikka vaan siitä syystä, etten töissä voi kiukutella ja olla pahantuulinen, jos sattuu vituttamaan...) Odotin bussia puoli tuntia sateessa. (Sadetakkiahan en tietenkään ottanut töistä mukaani...tyhmä tyttö.) Villatakkini oli aivan märkä. Siinä jupisin ja kiroilin mielessäni. Otti päähän raha-asiat, remppa(eli aika)ongelmat ja ihan kaikki. Bussissa olotila kävi hieman sietämättömäksi kastuneen olemukseni johdosta, eikä radiokaan oikein kuulunut. Keskustorilta sitten pyöräilin kotiini rankkasateessa ja mieleni teki tässä vaiheessa hiukan jopa kirkua.

Mutta se meni jo. Se kiukku ja raivo ja itketys. Pois meni. Tuosta vaan. Naurattaa oikein. Veljeni sattui soittamaan, kun yritin pysyä koossa bussissa, ja aisti välittömästi olotilani... Sanoi, että soitellaanko myöhemmin. Hetken päästä tuli viesti. Se oli sanonut puhelun päätyttyä, että olipa se Sirtsu pahana. Johon lapsensa että: "Viedään sille jotain hyvää niin ehkä se innostuu..." :DDDDD Herttainen lapsi.

Muutenkin tuli hyvä mieli, kun surffailin hetken tuolla blogeissa. Ja kommenteista... Saan veljen lapsetkin hoitooni pariksi tunniksi huomenna. Niistä tulee aina niin hyvä mieli. Nyt on taas hyvä olla, kai se johtuu... ihan kaikesta. :D

Täytyypä muuten soittaa ystäväpojalle, kun sattui sekin soittamaan pahana hetkenä. Öhh... Vaikka aika kiltti ihminen olenkin, en taida kuitenkaan lähimpiäni säästellä, jos sattuu olemaan ei-niin-hyvä-hetki. Harmillista.
 
  

"Luultavasti myrskyjä onkin vain siksi, että niiden jälkeen saataisiin auringonnousu."
-muumipappa-


16.06.2008 - 20:45
Joo, ei tämä minun kotini mitään sekaisin ole. Kävin tänään siellä uudessa asunnossani ja siellä oli hävitys ja kauhistus ja vaikka mitä!!! No, se tarkoittaa vaan sitä, että myyjä on todenteolla muuttamassa pois. Uuh! Myös vuokraisäntä kävi. Ei mitenkään kamala kokemus. Ihan asiallisesti se suhtautui kaikkiin asunnossa oleviin epäkohtiin. Huh.

Tempaisin tuossa tölkillisen karhua naamariin, kun vuokris lähti. Miten sitä voikin olla niin hermostunut jostain asioista? Toki siinä on takuuvuokrat kiinni, muttei se ainakaan alkanut niitä minulta penätä omakseen, vaikka täällä pitääkin tehdä vaikka mitä remonttia. Totuus kuitenkin on, että kymmenessä vuodessa vaan syntyy elämisen jälkiä. Esimerkiksi nyt keittiön kaappeihin. ;)

Mutta nyt minulla on uuden kotini avaimet. Ja myyjätär lupasi olla pois juhannukseksi. JEI!!! Vielä en tiedä ryhdynkö remontteeraamaan ihan jussina vaiko suuntaanko kulkuni ystisten kanssa mökille. Katsotaan kaikessa rauhassa. Nyt on melkein rauhallinen ja levollinen mieli.



Mitään muuta ei olekaan sitten ehtinyt tapahtua. Mukava päivä. Aurinkokin paistaa.


15.06.2008 - 20:54
Yyyh... se ihana ihana kesämekkoni ei milloinkaan saavukaan. Tuote on muka loppu, vaikka ilmoitti tilaushetkellä olevansa minua varten varastossa. Perskeles. Yyyyhhhh... No, löydän ihanamman ja paremman. Niin varmaan.

Viikonloppu on mennyt hujauksessa. Olen sekä riehunut asunnossani, siivonnut paikkoja (eli kärrännyt uskomattomat määrät kamaa roskikseen) että viettänyt  rauhaisaa rinnakkaiseloa ystävälässä (josta sain täksi päiväksi päänsärkyä ja vähän väsähtäneen, mutta vallattoman olotilan). Mukavaa on joka tapauksessa ollut. Meinasin yöllä saapuessani kotiin hieman hilpeässä tunnelmassa kirjoittaa sellaisen vaaleanpunaisen postauksen hyvästä olosta ja ystävistä, mutta en sitten viitsinytkään. Oloni oli kyllä kovin pakahtunut. Ja on kyllä vieläkin.

Olen päättänyt ostaa itselleni hyvän kameran. Haluan ehdottomasti ikuistaa tulevan kesälomani filmille. Tai en niinkään filmille, mutta kylläs tiedätte. Muistikortille. On remppaa ja kuvauksellisia tapahtumia yllin kyllin. Oih. päätinkin juuri aikaistaa lomaani kolmella päivällä. Viis syys- ja talvilomista, minä en jaksa enää odottaa lomaa ja meillä taitaa töissä ollakin liikaa työntekijöitä kyseisenä viikkona. Määräänkin itseni lomalle! Oi KYLLÄ!!! :DDDD

Olen vallaton kuin mikäkin tytönhupakko. Olen ollut koko päivän kotona, ja sekös on saanut minut ihan sekopäiseksi. Päässä viiraa. Mutta viiratkoon, kun on kerran hyvänlaatuista viirausta. Taidan tästä lähteä halailemaan puita (tai jotain muita)!



14.06.2008 - 14:06
Minulla ei nyt varmaankaan ole mitään varsinaista sanottavaa... Niin kuunnelkaa vaikka tuota.



Kuuntelin sitä eilen yöllä. Taisin olla vähän nostalginen...

Well I'll be damned
Here comes your ghost again
But that's not unusual
It's just that the moon is full
And you happened to call
And here I sit
Hand on the telephone
Hearing a voice I'd known
A couple of light years ago
Heading straight for a fall

As I remember your eyes
Were bluer than robin's eggs
My poetry was lousy you said
Where are you calling from?
A booth in the midwest
Ten years ago
I bought you some cufflinks
You brought me something
We both know what memories can bring
They bring diamonds and rust

Well you burst on the scene
Already a legend
The unwashed phenomenon
The original vagabond
You strayed into my arms
And there you stayed
Temporarily lost at sea
The Madonna was yours for free
Yes the girl on the half-shell
Would keep you unharmed

Now I see you standing
With brown leaves falling around
And snow in your hair
Now you're smiling out the window
Of that crummy hotel
Over Washington Square
Our breath comes out white clouds
Mingles and hangs in the air
Speaking strictly for me
We both could have died then and there

Now you're telling me
You're not nostalgic
Then give me another word for it
You who are so good with words
And at keeping things vague
Because I need some of that vagueness now
It's all come back too clearly
Yes I loved you dearly
And if you're offering me diamonds and rust
I've already paid

13.06.2008 - 01:43
Olen ihan unohtanut mainita, että hoidin sen nettiyhteysasian kuntoon tässä yhtenä päivänä. Tällä kertaa Elisan setä oli kanssani samaa mieltä... ja nettini pysynee auki lähes kuun loppuun asti, kunnes se 1.7. käydään kytkemässä päälle n. klo 14. Huh ja helpotus! Niin ne asiat vaan järjestyy.

Tänään (näköjään on jo huominen eli tämä päivä) on sitten se kovin kammoksuttu 13. päivä perjantai. Olen kyllä vähän sitä mieltä, että onnettomuuksia ja huonoja juttuja sattuu kyllä ihmisille päivittäin, mutta tänään se kaikki pannaan nimenomaan päivän piikkiin. Minulle on sattunut pahojapahojapahoja asioita elämäni aikana, mutta yksikään niistä ei ole sattunut 'tänä epäonnen päivänä'. Niin, että huiiihuuuiii vaan. (Nyt sitten tietysti jotain kammoksuttavaa tapahtuu ihan vaan kostoksi vähättelystäni.)

Se siitä. Siirrytään luonto-osioon: Minä näin tänään ihan oikean mäyrän! Olin tuossa maaseutumatkailulla illansuussa. Havaitsin pellon poikki lähestyvän otuksen, epäilin ensin supikoiraa, sitten jopa haisunäätää, mutta lähietäisyydellä se osoittautui siis ihan oikeaksi mäyräksi! VAU! Olin kyllä taas niin innoissani että! Joku tietämätön voisi nyt luulla, että olen ikäni asunut kaupungissa, vaan en ole. Maaseudulla olen syntynyt. Mutta että MÄYRÄ! MÄYRÄ!!!!



Kylläpä taas olen tohkeissani. Kesäöinen luonto on kyllä ihastuttava asia. Melkein voisin kuvitella muuttavani maaseudulle asumaan, jos en juuri olisi ostanut kotia melkeinpä keskustasta. ;) Onneksi pääsee kyläilemään välillä luonnon helmaan. Se on ihan riittävää. Asunhan ihan pian maailman ihanimmassa kodissa. Sytytän kaakeliuuniini tulen ja lekottelen viltin alla tulen loimussa ja lämmössä. Huoh.

Mietin tuossa taas miten tärkeitä ystäväni minulle ovat. Ja perhe. Veljen kanssa on tässä nyt muutama päivä tiiviisti oltu tekemisissä, lapsilla ja ilman. Kyllä jokaisella ihmisellä pitäisi olla isoveli. Eikä pikkuveljetkään huono juttu ole. Ystäviäni en ole nähnyt pariin päivään (en vaan ole ehtinyt) ja se aika tuntuu kovin pitkältä. Korjaan tilanteen pikimmiten, ehkä jo huomenna.
Minulla vaan on taas niin hyvä mieli.

Viettäkää hyvän mielen perjantai! Minäkin aion. ♥


11.06.2008 - 20:05
Muutama päivä lisäaikaa kunnostaa (eli raivata) asuntoa! Vuokris on estynyt saapumaan tänään ja huomenna. Samalla tosin hermostuneisuuteni saa jatkoaikaa. Pläähhhh... But I will survive.
En millään haluaisi koko aikaa höpöttää pakkaamisesta ja muuttamisesta, mutta minkäs teet, ei minulle enää tapahdu mitään. Ikinä varmaan.

Värjäsin muuten eilen tukkani. Siitä on hyvä mieli. :D Kas noin.

Pitäsiköhän lähteä paiskomaan kiviä tuonne Näsijärven rantaan? Se on kivaa puuhaa. Ja viime kerrasta kun olen siellä ollut kyseisen puuhan merkeissä,
on melkein ikuisuus. Ikuisuus on muuten  kaunis sana. Eternity. Kaunis on. Ajatus siitä on myös kiehtova, mutten jaksa sitä alkaa tähän purkamaan. Onko kenelläkään muulla tapana pohdiskella sanoja, niiden sointia ja merkitystä? Havahdun joskus ajattelemasta jotain tiettyä sanaa. Mutta tuo ikuisuus oli taas ensimmäinen pitkääään aikaan. Tämä olikin taas varsin hyödyllinen tieto jakaa kaikille. Tsori.


"road to eternity"

Kerrassaan kaunis kuva. Roikuin äsken ikkunasta muutaman minuutin (toki vain pää ulkona, en siis roikkunut kokonaan ulkona -se olisikin ollut hauska kokemus), jos vaikka tapahtuisi jotain mukavaa, mutta kukaan ei ollut tullut ikkunani alle laulamaan serenadeja tai mitään muutakaan. Näin vain irtonaisia sammaleita, jotka taannoinen raekuuro riipi irti maasta. Aika karua.

Nyt keksin jotain muksaa teksaa. :D Heippa!

11.06.2008 - 14:10
  • Vuodatus on maailman hitain...
  • Häkkivarasto siivottu! Tavarat siististi jätesäkeissä ja pahvilaatikoissa. Kaikki mahtuu uuden kodin varastoon!
  • Sisätiloissa olen siivonnut koko päivän ja täällä on koko ajan sekaisempaa ja sekaisempaa?! Miten voi olla?!!!
  • Vuokraisäntä saapunee illemmalla ja koti on aivan kaaoksessa!!!! (Onhan se sallittua, jos kerran tekee muuttoa, onhan?!!!!)
  • Mä en ehdi mitään!!!! Paniikkipaniikkipaniikkiiiiii!!!!


(kirkkovene)

10.06.2008 - 20:07
Minulla on taas ihan hyvä mieli, jotain 8½. Kihi kihi. Päätin olla stressaamatta, tulee mitä tulee, olen minä ennenkin selvinnyt. Selviän minä nytkin.

Myyjäihminen (siis se, joka asuu MINUN kodissani) soitti tänään ja sanoi, että pääsenkin (mahdollisesti) muuttamaan vähän ennen juhannusta. Jo alkuviikosta. Katsotaan nyt sitten. Pikkuhiljaa kai alan sitten roudaamaan kamoja sinne uuteen, omaan kotiin. Tämä kotini on niin pieni, etten millään ole viitsinyt pakata kamoja laatikoihin, koskapa laatikot vaikeuttaisivat suunnattomasti elämääni. Eihän täällä mahtuisi kulkemaankaan. Päätin pyykätä koko huomisen päivän. (Otin lomapäivän töistä helpottaakseni mielenliikeitteni vuoristorataa). KAIKKI kertyneet petivaateröykkiöt pois likapyykistä. Miksen minä voi pestä niitä aina kun vaihdan lakanat? Miksi täytyy kerätä niitä kaappiin. Miksi, oi miksi?



Olen hengaillut eilen ja tänään veljeni ja sen lasten kanssa. Mukavaa, joskin hieman sotkuista puuhaa. Yksiöni on aina kuin pyörremyrskyn jäljiltä, kun Perhe Veli lähtee luotani. Mutta tulee äärimmäisen hyvä mieli. Rakastan niitä. ♥ Nytkin on äärimmäisen hyvä mieli, toivottavasti se pysyykin tällaisena. (Hypin äskettäin 3-v.:n kanssa lätäköissä kuin pahainen kakara. Olipa kivaa! Kai siitä nyt hyvä mieli tuleekin.)

Ostin tänään myös hiusväriä. Alan olla kovin (lue:liian) vaalea taas. Minä en kestoväriä hiuksiini tällää, vaan kevytvärillä itseäni ajoittain hellittelen. Aika nopeasti se sitten haalistuu pois ja aurinko vaalentaa sitten todella nopeasti tukkani. Taas on paikoittain kovin hunajainen (vain väri siis) näkymä hiuskuontalossa. Johan se paistoi muutaman päivän. Joka tapauksessa, tulee aina niin mukavainen olo, jotenkin uudistunut, kun on taas mukavan ruskea hiuspehko. Ehkä laitan sen jo tänään, niin huomenna voi hyräellen iloisna pyykätä.

Näihin tunnelmiin. Muksaa illan jatkoa ja huomista  myöskin! ♥
 

10.06.2008 - 01:01
Mikähän minuun on mennyt? En näköjään näytä ymmärtävän, ettei minulla ole loputtomasti varoja ostella kaikenlaisia juttuja koko ajan. Mutta nyt tilasin netistä. Ihan vähän vaan. Sallittakoon se minulle tämän kerran. Tuollaisia...



Eikö vaan olekin vastustamattomia? Ainakin näin yömyöhään? Kyllä minusta ainakin.

Olen ollut vähän "pois itsestäni" muutaman päivän. Viikonloppu oli oikein mukava, vietimme lauantain lopulta ihan ystävälässä, saimme seuraamme vieläpä ystävän, jota ei kauheasti enää näe... sillä kun on vähän muita kiireitä. ;) Mutta sunnuntaina alkoi sitten ahdistus. Muutosta, pakkaamisesta, vuokraisännän kohtaamisesta, tämän läävän kunnosta, raha-asioista, työasioista... ihan kaikesta. En saa mitään tehtyä, vaikka tiedän, että pitäisi. En vaan pysty. En kerta kaikkiaan. Aikaa kuitenkin on vielä. Toisaalta paljon ja toisaalta aivan liian vähän. Miten ihmeessä (ja MINNE?!!!) roudaan kaikki turhat rojut varastosta, kaapeista ja ihan joka paikasta. Aaaarrrrrrgh. Ja mikä tärkeintä; milloin? No, kai tämä tästä. On minulla kohta ainakin ihastuttava mekko
(mahtaakohan sekään mahtua?), jos ei muuta.  Niin ja tietysti onhan minulla kohta se oma koti, mutta ei sitä nyt voi kamalasti hehkuttaa, tulee pian parempi mieli. :D

Nyt pitäisi asettua makuuasentoon... Jos oikein pinnistän, saatan vaikka nukahtaakin.
Toivotaan meille kaikille oikein ihastuttavaa huomista. Joohan?!

Kirjoittaja


Sirenita

Elämää, ajatuksiaan ja ihmissuhdesotkuja pohdiskeleva tytönhupakko.

Sivupohjan löysin täältä:

(Tein siihen pieniä muutoksia.)
Photo by: Stathis1980/Flickr



Täältäkin kannattaa katsoa:





Ystäväkirja
Voitko olla?
Blogilistalla
Täälläpäin!
Olen ansioitunut